munivat

Suomi

Verbi

munivat

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä munia
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä munia

Liittyvät sanat

Sanaliitot

• munivat nisäkkäät

Verbi

munivat

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta muniva, joka on aktiivin partisiipin preesens verbistä munia
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta muniva, joka on aktiivin partisiipin preesens verbistä munia