muunnesointu

Suomi

Substantiivi

muunnesointu (1-J)

1. (musiikki) sellainen sointu, joka sisältää muunnesävelen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuːnːeˣˌsoi̯nt̪u/
• tavutus: muun‧ne‧soin‧tu

Etymologia

• yhdyssana sanoista muunne ja sointu