napista

Katso myös: Napista, näpistä, Näpistä

Suomi

Substantiivi

napista

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta nappi

Verbi

napista (66) (taivutus[luo])

1. purnata

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑpist̪ɑˣ/
• tavutus: na‧pis‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: napiseminen

Aiheesta muualla

• napista Kielitoimiston sanakirjassa