naputtaa

Suomi

Verbi

naputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. näppäillä, taputella

   Lääkäri naputti tietokoneensa näppäimistöä mietteliään näköisenä.

   En voinut sietää, kun hän yhtäjaksoisesti naputti kynällä pöytää.

2. (puhekieltä) valittaa, kritisoida

   Heikkisen täti se aina jaksaa naputtaa meidän likaisista kengistä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑput̪ːɑːˣ/
• tavutus: na‧put‧taa

Käännökset

1. näppäillä, taputella

unkari: kopog, kopogtat

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: naputtaminen, naputus
• verbit: frekventatiivinen naputella

Aiheesta muualla

• naputtaa Kielitoimiston sanakirjassa