naputus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanaputus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑput̪us/
- tavutus: na‧pu‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naputus | naputukset |
| genetiivi | naputuksen | naputusten naputuksien |
| partitiivi | naputusta | naputuksia |
| akkusatiivi | naputus; naputuksen |
naputukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naputuksessa | naputuksissa |
| elatiivi | naputuksesta | naputuksista |
| illatiivi | naputukseen | naputuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naputuksella | naputuksilla |
| ablatiivi | naputukselta | naputuksilta |
| allatiivi | naputukselle | naputuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naputuksena | naputuksina |
| translatiivi | naputukseksi | naputuksiksi |
| abessiivi | naputuksetta | naputuksitta |
| instruktiivi | – | naputuksin |
| komitatiivi | – | naputuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naputukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
naputus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. naputtaminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- naputus Kielitoimiston sanakirjassa