narisuttaa

Suomi

Verbi

narisuttaa (53-C) (taivutus [luo])

1. aiheuttaa nariseminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑriˌsut̪ːɑːˣ/
• tavutus: na‧ri‧sut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä narista (vokaalivartalo naris|e- + johdin -utta- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: narisuttaminen

Aiheesta muualla

• narisuttaa Kielitoimiston sanakirjassa