narisuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanarisuttaminen (38)
- teonnimi verbistä narisuttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | narisuttaminen | narisuttamiset |
genetiivi | narisuttamisen | narisuttamisten narisuttamisien |
partitiivi | narisuttamista | narisuttamisia |
akkusatiivi | narisuttaminen; narisuttamisen |
narisuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | narisuttamisessa | narisuttamisissa |
elatiivi | narisuttamisesta | narisuttamisista |
illatiivi | narisuttamiseen | narisuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | narisuttamisella | narisuttamisilla |
ablatiivi | narisuttamiselta | narisuttamisilta |
allatiivi | narisuttamiselle | narisuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | narisuttamisena (narisuttamisna) |
narisuttamisina |
translatiivi | narisuttamiseksi | narisuttamisiksi |
abessiivi | narisuttamisetta | narisuttamisitta |
instruktiivi | – | narisuttamisin |
komitatiivi | – | narisuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | narisuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
narisuttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi narisuttaa + johdin -minen