nivoa (52) (taivutus[luo])[1]

  1. kietoa
    Tuohivirsut nivottiin tuohisuikaleista.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈniʋoɑˣ/
  • tavutus: ni‧vo‧a

Etymologia

muokkaa

todennäköisesti johdos sanasta niva ’eräänlainen puuaines’ (vartalo niv|a- + -o- + -a); Merkitykseen on vaikuttanut myös sana nitoa.[2]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nivoa Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

nivoa

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta nivo
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta nivo

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. nivoa.