Katso myös: Niva, nivå

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

niva (9)[1]

  1. (kansankielinen) pieni koski, virtapaikka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈniʋɑ/
  • tavutus: ni‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi niva nivat
genetiivi nivan nivojen
(nivain)
partitiivi nivaa nivoja
akkusatiivi niva;
nivan
nivat
sisäpaikallissijat
inessiivi nivassa nivoissa
elatiivi nivasta nivoista
illatiivi nivaan nivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nivalla nivoilla
ablatiivi nivalta nivoilta
allatiivi nivalle nivoille
muut sijamuodot
essiivi nivana nivoina
translatiivi nivaksi nivoiksi
abessiivi nivatta nivoitta
instruktiivi nivoin
komitatiivi nivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo niva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

saamelainen laina[2]

Aiheesta muualla muokkaa

  • niva Kielitoimiston sanakirjassa

Tšekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

niva f.

  1. tulvaniitty
  2. (vuoristo-) niitty

Taivutus muokkaa

sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi niva nivy
genetiivi nivy niv
datiivi nivě nivám
akkusatiivi nivu nivy
vokatiivi nivo nivy
lokatiivi nivě nivách
instrumentaali nivou nivami

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.