SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

niitty (1-C)

  1. luonnontilainen aukea, jossa kasvaa niittykukkia ja heiniä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈniːt̪t̪y/
  • tavutus: niit‧ty

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi niitty niityt
genetiivi niityn niittyjen
partitiivi niittyä niittyjä
akkusatiivi niitty;
niityn
niityt
sisäpaikallissijat
inessiivi niityssä niityissä
elatiivi niitystä niityistä
illatiivi niittyyn niittyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi niityllä niityillä
ablatiivi niityltä niityiltä
allatiivi niitylle niityille
muut sijamuodot
essiivi niittynä niittyinä
translatiivi niityksi niityiksi
abessiivi niityttä niityittä
instruktiivi niityin
komitatiivi niittyine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ahoniitty, apilaniitty, heinäniitty, korpiniitty, kylvöniitty, lehtoniitty, luhtaniitty, luonnonniitty, merenrantaniitty, metsäniitty, nevaniitty, niittyhumala, niittykasvi, niittykellukka, niittykukka, niittykullero, niittyleinikki, niittynurmikka, niittynätkelmä, niittyviljelys, niittyvilla, niitty-yökkönen, rantaniitty, rinneniitty, suoniitty, takaniitty, tulvaniitty

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • niitty Kielitoimiston sanakirjassa
  • niitty Tieteen termipankissa