Katso myös: Nurmi
 
Nurmea

Substantiivi

muokkaa

nurmi (7)

  1. lyhyt ruohokasvusto, joka muodostaa nurmikon

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnurmi/
  • tavutus: nur‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nurmi nurmet
genetiivi nurmen nurmien
(nurmein)
partitiivi nurmea nurmia
akkusatiivi nurmi;
nurmen
nurmet
sisäpaikallissijat
inessiivi nurmessa nurmissa
elatiivi nurmesta nurmista
illatiivi nurmeen nurmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nurmella nurmilla
ablatiivi nurmelta nurmilta
allatiivi nurmelle nurmille
muut sijamuodot
essiivi nurmena nurmina
translatiivi nurmeksi nurmiksi
abessiivi nurmetta nurmitta
instruktiivi nurmin
komitatiivi nurmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nurme-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

apilanurmi, hiekkanurmi, kylvönurmi, laidunnurmi, luonnonnurmi, nurmenviljely, nurmiheinä, nurmikasvi, nurmikenttä, nurmilauha, nurmimatto, nurminahikas, nurminata, nurmipallo, nurmipuntarpää, nurmirehu, nurmirousku, nurmirölli, nurmitatar, nurmitädyke, nurmiviljelys, pihanurmi, siirtonurmi, säilörehunurmi, tekonurmi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nurmi Kielitoimiston sanakirjassa
  • nurmi Tieteen termipankissa