aho
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaho (1)
- nurmettunut viljelemätön pelto, joka vielä ei ole ehtinyt metsittyä
- Monet ahot ovat muinaisia kaskimaita, joiden viljelystä on luovuttu.
Ääntäminen
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aho | ahot |
| genetiivi | ahon | ahojen |
| partitiivi | ahoa | ahoja |
| akkusatiivi | aho; ahon |
ahot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahossa | ahoissa |
| elatiivi | ahosta | ahoista |
| illatiivi | ahoon | ahoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aholla | ahoilla |
| ablatiivi | aholta | ahoilta |
| allatiivi | aholle | ahoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahona | ahoina |
| translatiivi | ahoksi | ahoiksi |
| abessiivi | ahotta | ahoitta |
| instruktiivi | – | ahoin |
| komitatiivi | – | ahoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaahomansikka, ahoniitty, aho-orvokki, ahosuolaheinä
Aiheesta muualla
muokkaaBaski
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaho