Wikipedia
Katso artikkeli Heinäkasvit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Heinä

Pronomini

muokkaa

heinä

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta he

Substantiivi

muokkaa

heinä (10)

  1. jokin yksisirkkaisten heimoon Poaceae kuuluva heinäkasvi
  2. niitetty ja kuivattu heinäkasvien ja joidenkin muiden ruohovartisten kasvien kasvismassa
  3. (slangia) marihuana, kannabiksen eräs muoto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈheinæ/
  • tavutus: hei‧nä

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • helppoa kuin heinänteko — helppoa ja ei-konstikasta työtä
  • puhua puuta heinää — puhua mitä sattuu, puhua potaskaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • heinä Kielitoimiston sanakirjassa
  • heinä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 963 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).