Wikipedia
Katso artikkeli Heinäkasvit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

 
Heinä

PronominiMuokkaa

heinä

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta he

SubstantiiviMuokkaa

heinä (10)

  1. jokin yksisirkkaisten heimoon Poaceae kuuluva heinäkasvi
  2. niitetty ja kuivattu heinäkasvien ja joidenkin muiden ruohovartisten kasvien kasvismassa
  3. (slangia) marihuana, kannabiksen eräs muoto

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈheinæ/
  • tavutus: hei‧nä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heinä heinät
genetiivi heinän heinien
(heinäin)
partitiivi heinää heiniä
akkusatiivi heinä;
heinän
heinät
sisäpaikallissijat
inessiivi heinässä heinissä
elatiivi heinästä heinistä
illatiivi heinään heiniin
ulkopaikallissijat
adessiivi heinällä heinillä
ablatiivi heinältä heiniltä
allatiivi heinälle heinille
muut sijamuodot
essiivi heinänä heininä
translatiivi heinäksi heiniksi
abessiivi heinättä heinittä
instruktiivi heinin
komitatiivi heinine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

balttilainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ahvenheinä, apilaheinä, hajuheinä, heinäaika, heinäaro, heinähanko, heinäharava, heinähattu, heinähäkki, heinähäntä, heinäinen, heinäkasvi, heinäkenkä, heinäkuorma, heinäkupo, heinäkuu, heinälaji, heinälajike, heinälato, heinämaa, heinämies, heinänhelve, heinäniitty, heinänkasvu, heinänkorjuu, heinänkorjuukone, heinänkorsi, heinänkuormain, heinänpaalain, heinänpöyhin, heinänsiemen, heinäntekijä, heinänteko, heinänuha, heinänviljely, heinäpaali, heinäpelto, heinäperhonen, heinäpouta, heinäsato, heinäseiväs, heinäsirkka, heinäsorsa, heinäsuova, heinätyö, heinävuosi, heinäväki, höyhenheinä, kenkäheinä, koiranheinä, kuivaheinä, kuloheinä, kylvöheinä, luonnonheinä, maarianheinä, nurmiheinä, puhveliheinä, raiheinä, siniheinä, suolaheinä, vesiheinä

IdiomitMuokkaa

  • helppoa kuin heinänteko — helppoa ja ei-konstikasta työtä
  • puhua puuta heinää — puhua mitä sattuu, puhua potaskaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • heinä Kielitoimiston sanakirjassa
  • heinä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).