Wikipedia
Katso artikkeli Heinäkasvit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Heinä

Pronomini

muokkaa

heinä

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta he

Substantiivi

muokkaa

heinä (10)

  1. jokin yksisirkkaisten heimoon Poaceae kuuluva heinäkasvi
  2. niitetty ja kuivattu heinäkasvien ja joidenkin muiden ruohovartisten kasvien kasvismassa
  3. (slangia) marihuana, kannabiksen eräs muoto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈheinæ/
  • tavutus: hei‧nä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heinä heinät
genetiivi heinän heinien
(heinäin)
partitiivi heinää heiniä
akkusatiivi heinä;
heinän
heinät
sisäpaikallissijat
inessiivi heinässä heinissä
elatiivi heinästä heinistä
illatiivi heinään heiniin
ulkopaikallissijat
adessiivi heinällä heinillä
ablatiivi heinältä heiniltä
allatiivi heinälle heinille
muut sijamuodot
essiivi heinänä heininä
translatiivi heinäksi heiniksi
abessiivi heinättä heinittä
instruktiivi heinin
komitatiivi heinine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ahvenheinä, apilaheinä, hajuheinä, heinäaika, heinäaro, heinähanko, heinäharava, heinähattu, heinähäkki, heinähäntä, heinäinen, heinäkasvi, heinäkenkä, heinäkuorma, heinäkupo, heinäkurppa, heinäkuu, heinälaji, heinälajike, heinälato, heinämaa, heinämies, heinänhelve, heinäniitty, heinänkasvu, heinänkorjuu, heinänkorjuukone, heinänkorsi, heinänkuormain, heinänpaalain, heinänpöyhin, heinänsiemen, heinäntekijä, heinänteko, heinänuha, heinänviljely, heinäpaali, heinäpelto, heinäperhonen, heinäpouta, heinäsato, heinäseiväs, heinäsirkka, heinäsorsa, heinäsuova, heinätyö, heinävuosi, heinäväki, höyhenheinä, kenkäheinä, koiranheinä, kuivaheinä, kuloheinä, kylvöheinä, luonnonheinä, maarianheinä, nurmiheinä, puhveliheinä, raiheinä, siniheinä, suolaheinä, vesiheinä

Idiomit

muokkaa
  • helppoa kuin heinänteko — helppoa ja ei-konstikasta työtä
  • puhua puuta heinää — puhua mitä sattuu, puhua potaskaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • heinä Kielitoimiston sanakirjassa
  • heinä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 963 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).