heinäsirkka
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- suorasiipinen hyönteinen (alalahko Caelifera). Heinäsirkalla on kapeat etusiivet, jotka lepoasennossa peittävät kokoon taipuneet lenninsiivet, ja suuret hyppyjaloiksi erikoistuneet takajalat. Suomessa heinäsirkkoja on tavattu liki 30 lajia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhei̯næˌsirkːɑ/
- tavutus: hei‧nä‧sirk‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heinäsirkka | heinäsirkat |
| genetiivi | heinäsirkan | heinäsirkkojen (heinäsirkkain) |
| partitiivi | heinäsirkkaa | heinäsirkkoja |
| akkusatiivi | heinäsirkka; heinäsirkan |
heinäsirkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heinäsirkassa | heinäsirkoissa |
| elatiivi | heinäsirkasta | heinäsirkoista |
| illatiivi | heinäsirkkaan | heinäsirkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heinäsirkalla | heinäsirkoilla |
| ablatiivi | heinäsirkalta | heinäsirkoilta |
| allatiivi | heinäsirkalle | heinäsirkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heinäsirkkana | heinäsirkkoina |
| translatiivi | heinäsirkaksi | heinäsirkoiksi |
| abessiivi | heinäsirkatta | heinäsirkoitta |
| instruktiivi | – | heinäsirkoin |
| komitatiivi | – | heinäsirkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | heinäsirka- | |
| vahva vartalo | heinäsirkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista heinä ja sirkka
Käännökset
muokkaa1. suorasiipinen hyönteinen (Caelifera)
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaahoheinäsirkka, alvariheinäsirkka, keroheinäsirkka, ketoheinäsirkka, kiiltoheinäsirkka, kolkkaheinäsirkka, kultaheinäsirkka, nevaheinäsirkka, niittyheinäsirkka, nuijaheinäsirkka, nurmiheinäsirkka, paisteheinäsirkka, piennarheinäsirkka, puksuheinäsirkka, rantaheinäsirkka, räikkäheinäsirkka, soraheinäsirkka, tummaheinäsirkka, turjanheinäsirkka
Aiheesta muualla
muokkaa- heinäsirkka Kielitoimiston sanakirjassa