nuorimies

Suomi

Substantiivi

nuorimies (51)

1. (usein puhuttelusanana) iältään nuorehko mieshenkilö, nuorukainen; nuori mies

   Ryhdistäydykää, nuorimies!

   Reippaasta pojasta kasvoi aikaansaava nuorimies.

2. poika

   Kas, nuorimieshän on oppinut jo kävelemään!

Ääntäminen

• IPA: /ˈnuo̯riˌmie̯s/
• tavutus: nuo‧ri‧mies

Etymologia

yhdyssana sanoista nuori ja mies

Käännökset

1. iältään nuorehko mieshenkilö, nuorukainen, poika; nuori mies

englanti: young man; lad venäjä: молодой человек

viro: noormees

Liittyvät sanat

• poikamies
• räkänokka

Aiheesta muualla

• nuorimies Kielitoimiston sanakirjassa