oikeusjärjestys

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

oikeusjärjestys (39)

  1. (oikeustiede) yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden (oikeusnormien) muodostama kokonaisuus, jota oikeustiede tutkii ja systematisoi
    Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säännös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet.
    Oikeusjärjestys on oikeustieteen opetuksessa perinteisesti jaettu kahteen päälohkoon: yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen.

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista oikeus ja järjestys

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa