oikeusjärjestys

Suomi

Substantiivi

oikeusjärjestys (39)

1. (oikeustiede) yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden (oikeusnormien) muodostama kokonaisuus, jota oikeustiede tutkii ja systematisoi

   Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säännös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet.

   Oikeusjärjestys on oikeustieteen opetuksessa perinteisesti jaettu kahteen päälohkoon: yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen.

Etymologia

yhdyssana sanoista oikeus ja järjestys

Käännökset

1. yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden muodostama kokonaisuus

italia: ordinamento giuridico m.

Liittyvät sanat

• lainsäädäntö
• poikkeuslaki

Aiheesta muualla

• oikeusjärjestys Kielitoimiston sanakirjassa