omillaan

Suomi

Adverbi

Adverbi taipuu persoonissa eli sen lopussa olevan omistusliitteen muoto riippuu lauseen subjektista:
persoona	yksikkö	monikko
1.	omillani	omillamme
2.	omillasi	omillanne
3.	omillaan omillansa

omillaan (omilla- + omistusliite; ei vertailuasteita)

1. (3. persoonan muoto) omin avuin, itsenäisesti

   Hän ei halunnut kenenkään säälivän häntä tai kuvittelevan, ettei hän tulisi toimeen omillaan.

   Tästä lähtien hänen olisi pärjättävä omillaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈomilːɑːn/
• tavutus: o‧mil‧laan

Taivutus

Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto sanasta oma, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:

→○	allatiivi	omilleen
○	adessiivi	omillaan
○→	ablatiivi	-

Etymologia

monikon adessiivi sanasta oma + omistusliite -an

Käännökset

1. omin avuin, itsenäisesti

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.