onomatopoeettinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaonomatopoeettinen (38) (komparatiivi onomatopoeettisempi, superlatiivi onomatopoeettisin) (taivutus[luo])
- (kielitiede) ääniasultaan merkitsemäänsä asiaa jäljittelevä, esimerkiksi luonnon ääntä jäljittelevä
- Linnun nimi 'kuikka' on onomatopoeettinen – linnun soidinääni on kauas kuuluva kuiik-ko, kuiik-ko.[1]
- Monet interjektiot ovat onomatopoeettisia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈonomɑt̪oˌpoeːt̪ːinen/, [ˈo̞no̞ˌmɑ̝̪̪t̪ʷo̞̞ˌpo̞e̞ːt̪ˌt̪ine̞n]
- tavutus: o‧no‧ma‧to‧po‧eet‧ti‧nen
Etymologia
muokkaa- muinaiskreikan sanasta ὀνοματοποιία (onomatopoiía, ’sanan muodostaminen ääntä jäljittelemällä’) < verbistä ὀνοματοποιέω (onomatopoiéō, ’muodostaa nimiä’ < substantiivista ὄνομα (ónoma, ’nimi’) ja verbistä ποιέω (poiéō, ’valmistaa’, ’tehdä’, ’tuottaa’) sekä suomen kielen suffiksista -nen
Käännökset
muokkaa1. tarkoittamaansa asiaa ääniasullisesti jäljittelevä
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaRinnakkaismuodot
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- onomatopoeettinen Kielitoimiston sanakirjassa
- onomatopoeettinen Tieteen termipankissa