oppipoika

Suomi

Substantiivi

oppipoika

1. käsityöläisammattien alin taso, josta saattoi yletä kisälliksi ja edelleen mestariksi
2. yleisesti jonkun seuraaja; aloittelija

Ääntäminen

• IPA: /ˈopːiˌpoi̯kɑ/
• tavutus: op‧pi‧poi‧ka

Etymologia

• yhdyssana sanoista oppi ja poika

Käännökset

1. käsityöläisammattien alin taso, josta saattoi yletä kisälliksi ja edelleen mestariksi

englanti: apprentice ranska: apprenti

turkki: çırak

Liittyvät sanat

• harjoittelija
• kisälli
• mestari
• oppi
• oppilas
• poika

Aiheesta muualla

• oppipoika Kielitoimiston sanakirjassa