Wikipedia
Katso artikkeli Oppilas Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Oppilas

Substantiivi muokkaa

oppilas (41)

  1. henkilö, joka saa opetusta opettajalta; koululainen tai opiskelija
    Koulussa oppilaat opiskelevat opettajansa johdolla.
  2. (sodankäynti) aliupseeri- ja upseerioppilaasta käytetty puhuttelusana
    Oppilaat valmistautuvat maastoharjoitukseen lähtöön!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈopːilɑs/
  • tavutus: op‧pi‧las

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oppilas oppilaat
genetiivi oppilaan oppilaiden
oppilaitten
partitiivi oppilasta oppilaita
akkusatiivi oppilas;
oppilaan
oppilaat
sisäpaikallissijat
inessiivi oppilaassa oppilaissa
elatiivi oppilaasta oppilaista
illatiivi oppilaaseen oppilaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oppilaalla oppilailla
ablatiivi oppilaalta oppilailta
allatiivi oppilaalle oppilaille
muut sijamuodot
essiivi oppilaana oppilaina
translatiivi oppilaaksi oppilaiksi
abessiivi oppilaatta oppilaitta
instruktiivi oppilain
komitatiivi oppilaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oppilaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oppilas-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ammattioppilas, kampaajaoppilas, kuunteluoppilas, lauluoppilas, luottamusoppilas, mallioppilas, oppilaanohjaus, oppilasaines, oppilasarvostelu, oppilasasuntola, oppilashuolto, oppilaskirjasto, oppilaskoti, oppilaskunta, oppilasmatrikkeli, oppilasmäärä, oppilasnäyte, oppilastyö, oppilasvaihto, oppilasvalinta, piano-oppilas, poikaoppilas, soitto-oppilas, tukioppilas, tyttöoppilas, vaihto-oppilas, vapaaoppilas, viuluoppilas, ylioppilas

Aiheesta muualla muokkaa

  • oppilas Kielitoimiston sanakirjassa