SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

oppilas (41)

  1. henkilö, joka saa opetusta opettajalta; koululainen tai opiskelija
    Koulussa oppilaat opiskelevat opettajansa johdolla.
  2. (sodankäynti) aliupseeri- ja upseerioppilaasta käytetty puhuttelusana
    Oppilaat valmistautuvat maastoharjoitukseen lähtöön!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈopːilɑs/
  • tavutus: op‧pi‧las

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oppilas oppilaat
genetiivi oppilaan oppilaiden
oppilaitten
partitiivi oppilasta oppilaita
akkusatiivi oppilas;
oppilaan
oppilaat
sisäpaikallissijat
inessiivi oppilaassa oppilaissa
elatiivi oppilaasta oppilaista
illatiivi oppilaaseen oppilaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oppilaalla oppilailla
ablatiivi oppilaalta oppilailta
allatiivi oppilaalle oppilaille
muut sijamuodot
essiivi oppilaana oppilaina
translatiivi oppilaaksi oppilaiksi
abessiivi oppilaatta oppilaitta
instruktiivi oppilain
komitatiivi oppilaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oppilaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oppilas-

EtymologiaMuokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

ammattioppilas, kampaajaoppilas, kuunteluoppilas, lauluoppilas, luottamusoppilas, mallioppilas, oppilaanohjaus, oppilasaines, oppilasarvostelu, oppilasasuntola, oppilashuolto, oppilaskirjasto, oppilaskoti, oppilaskunta, oppilasmatrikkeli, oppilasmäärä, oppilasnäyte, oppilastyö, oppilasvaihto, oppilasvalinta, piano-oppilas, poikaoppilas, soitto-oppilas, tukioppilas, tyttöoppilas, vaihto-oppilas, vapaaoppilas, viuluoppilas, ylioppilas

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • oppilas Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.