päänkivistys

Suomi

Substantiivi

päänkivistys

1. (vanhahtava) päänsärky

   Vaikeissa tapauksissa ovat oireita: kuume, päänkivistys, nielurauhasten ja koko nielun tulehtuminen ja peittyminen harmaankellervillä kelmuilla. (Pieni Tietosanakirja, kurkkumätä)

2. (kuvaannollisesti) ongelma

Ääntäminen

• IPA: /ˈpæːnˌkiʋist̪ys/
• tavutus: pään‧ki‧vis‧tys

Aiheesta muualla

• päänkivistys Kielitoimiston sanakirjassa