pöllähtää

Suomi

Verbi

pöllähtää (53-F) (taivutus[luo])

1. päästää savua tai nostattaa pölyä kertaalleen äkillisesti, tuprahtaa

   Auton moottorista pöllähti sankka savupilvi.

2. lennähtää ilmaan, pyrähtää
3. ilmaantua yhtäkkiä paikalle, tupsahtaa

   pöllähtää paikalle

4. hölmistyä, äimistyä

   Hän näytti hieman pöllähtäneeltä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpølːæht̪æːˣ/
• tavutus: pöl‧läh‧tää

Liittyvät sanat

• pöllytä
• pöllähdyttää
• pöllämystyä

Johdokset

• substantiivit: pöllähtäminen
• verbit: pöllähdellä

Aiheesta muualla

• pöllähtää Kielitoimiston sanakirjassa
• pöllähtää Suomen etymologisessa sanakirjassa