Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

painia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta paini

Verbi muokkaa

painia (61) (taivutus[luo])

  1. taistella toisen kanssa aseetta, lyömättä ja potkimatta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑi̯niɑˣ/
  • tavutus: pai‧ni‧a

Etymologia muokkaa

kontinuatiivijohdos verbistä painaa[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • painia samassa/eri sarjassa (jonkin/jonkun) kanssa — olla vertailukelpoinen / ei olla vertailukelpoinen jonkin/jonkun kanssa

Aiheesta muualla muokkaa

  • painia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004