painia

Suomi

Substantiivi

painia

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta paini

Verbi

painia (61) (taivutus[luo])

1. taistella toisen kanssa aseetta, lyömättä ja potkimatta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑi̯niɑˣ/
• tavutus: pai‧ni‧a

Etymologia

kontinuatiivijohdos verbistä painaa

Käännökset

1. taistella toisen kanssa aseetta, lyömättä ja potkimatta

englanti: wrestle espanja: luchar ranska: lutter

ruotsi: brottas saksa: ringen venäjä: бороться (borótsja), побороться (poborótsja)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: paini, painija, painiminen
• verbit: painiskella

Idiomit

• painia samassa/eri sarjassa (jonkin/jonkun) kanssa — olla vertailukelpoinen / ei olla vertailukelpoinen jonkin/jonkun kanssa

Aiheesta muualla

• painia Kielitoimiston sanakirjassa