SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

paini (5)

  1. (urheilu) urheilumuoto, jossa ottelijat koettavat sääntöjen sallimia otteita käyttäen painaa vastustajan hartiat mattoon

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑi̯ni/
  • tavutus: pai‧ni

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paini painit
genetiivi painin painien
(painein)
partitiivi painia paineja
akkusatiivi paini;
painin
painit
sisäpaikallissijat
inessiivi painissa paineissa
elatiivi painista paineista
illatiivi painiin paineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi painilla paineilla
ablatiivi painilta paineilta
allatiivi painille paineille
muut sijamuodot
essiivi painina paineina
translatiivi painiksi paineiksi
abessiivi painitta paineitta
instruktiivi painein
komitatiivi paineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

AlakäsitteetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

jaakopinpaini, mattopaini, mutapaini, painijoukkue, painikilpailu, painimatto, paininjalka, painiote, painiottelu, pistepaini, pystypaini, sylipaini, sumopaini, vapaapaini

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • paini Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

paini

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä painia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä painia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä painia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä painia