ote
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tarttuminen, kiinni pitäminen
- menettelytapa
- käyttää kovia otteita
- dokumentista tai tietokannasta otettu osan jäljennös
- ote talonkirjasta
- tiliote
- kerta
- joutui pariinkin otteeseen kuultavaksi asiasta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈo̞t̪e̞]
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ote | otteet |
| genetiivi | otteen | otteiden otteitten |
| partitiivi | otetta | otteita |
| akkusatiivi | ote; otteen |
otteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | otteessa | otteissa |
| elatiivi | otteesta | otteista |
| illatiivi | otteeseen | otteisiin otteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | otteella | otteilla |
| ablatiivi | otteelta | otteilta |
| allatiivi | otteelle | otteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | otteena | otteina |
| translatiivi | otteeksi | otteiksi |
| abessiivi | otteetta | otteitta |
| instruktiivi | – | ottein |
| komitatiivi | – | otteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ottee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
otet- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ote Kielitoimiston sanakirjassa