otanta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaotanta (9)
- (tilastotiede) käytettävän havaintoaineiston poimiminen perusjoukosta
Tavutus
muokkaa- tavutus: o‧tan‧ta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈot̪ɑnt̪ɑ/, [ˈo̞t̪ɑn̪t̪ɑ]
- tavutus: o‧tan‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | otanta | otannat |
genetiivi | otannan | otantojen (otantain) |
partitiivi | otantaa | otantoja |
akkusatiivi | otanta; otannan |
otannat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | otannassa | otannoissa |
elatiivi | otannasta | otannoista |
illatiivi | otantaan | otantoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | otannalla | otannoilla |
ablatiivi | otannalta | otannoilta |
allatiivi | otannalle | otannoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | otantana | otantoina |
translatiivi | otannaksi | otannoiksi |
abessiivi | otannatta | otannoitta |
instruktiivi | – | otannoin |
komitatiivi | – | otantoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | otanna- | |
vahva vartalo | otanta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. havaintomateriaalin poimiminen perusjoukosta
|
|