Substantiivi

muokkaa

otanta (9)

  1. (tilastotiede) käytettävän havaintoaineiston poimiminen perusjoukosta
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: o‧tan‧ta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈot̪ɑnt̪ɑ/, [ˈo̞t̪ɑn̪t̪ɑ]
  • tavutus: o‧tan‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otanta otannat
genetiivi otannan otantojen
(otantain)
partitiivi otantaa otantoja
akkusatiivi otanta;
otannan
otannat
sisäpaikallissijat
inessiivi otannassa otannoissa
elatiivi otannasta otannoista
illatiivi otantaan otantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi otannalla otannoilla
ablatiivi otannalta otannoilta
allatiivi otannalle otannoille
muut sijamuodot
essiivi otantana otantoina
translatiivi otannaksi otannoiksi
abessiivi otannatta otannoitta
instruktiivi otannoin
komitatiivi otantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo otanna-
vahva vartalo otanta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

otantatutkimus

Alakäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • otanta Kielitoimiston sanakirjassa
  • otanta Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa