Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

otanta (9)

  1. (tilastotiede) käytettävän havaintoaineiston poimiminen perusjoukosta
Tavutus muokkaa
  • tavutus: o‧tan‧ta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈot̪ɑnt̪ɑ/, [ˈo̞t̪ɑn̪t̪ɑ]
  • tavutus: o‧tan‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otanta otannat
genetiivi otannan otantojen
(otantain)
partitiivi otantaa otantoja
akkusatiivi otanta;
otannan
otannat
sisäpaikallissijat
inessiivi otannassa otannoissa
elatiivi otannasta otannoista
illatiivi otantaan otantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi otannalla otannoilla
ablatiivi otannalta otannoilta
allatiivi otannalle otannoille
muut sijamuodot
essiivi otantana otantoina
translatiivi otannaksi otannoiksi
abessiivi otannatta otannoitta
instruktiivi otannoin
komitatiivi otantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo otanna-
vahva vartalo otanta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

otantatutkimus

Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • otanta Kielitoimiston sanakirjassa
  • otanta Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa