SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

tarttua (52-C) (taivutus)

  1. ottaa kiinni
    Hän tarttui minua kädestä.
  2. jäädä kiinni, kiinnittyä
    Likaa tarttui vaatteisiin.
  3. (sairaudesta) levitä yksilöstä toiseen
    Flunssa tarttuu herkästi käsien kautta.
  4. kiinnittää huomiota, vastata johonkin, tehdä asialle jotakin
    Hänen olisi kannattanut tarttua esitettyyn kysymykseen.
    Opettaja ei tarttunut koulukiusaamiseen lainkaan.
    Hän ei tarttunut ajoissa ilmenneisiin ongelmiin.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrt̪ːuɑˣ/
  • tavutus: tart‧tu‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

tarttumaelin, tarttumajalka, tarttumalaite, tarttumapinta, tarttumisheijaste, tarttumislelu, tarttumisrefleksi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tarttua Kielitoimiston sanakirjassa