tarttua
SuomiMuokkaa
VerbiMuokkaa
tarttua (52-C) (taivutus[luo])
- ottaa kiinni
- Hän tarttui minua kädestä.
- jäädä kiinni, kiinnittyä
- Likaa tarttui vaatteisiin.
- (sairaudesta) levitä yksilöstä toiseen
- Flunssa tarttuu herkästi käsien kautta.
- kiinnittää huomiota, vastata johonkin, tehdä asialle jotakin
- Hänen olisi kannattanut tarttua esitettyyn kysymykseen.
- Opettaja ei tarttunut koulukiusaamiseen lainkaan.
- Hän ei tarttunut ajoissa ilmenneisiin ongelmiin.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑrt̪ːuɑˣ/
- tavutus: tart‧tu‧a
KäännöksetMuokkaa
2. jäädä kiinni
|
3. sairaudesta
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
tarttumaelin, tarttumajalka, tarttumalaite, tarttumapinta, tarttumisheijaste, tarttumislelu, tarttumisrefleksi
Aiheesta muuallaMuokkaa
- tarttua Kielitoimiston sanakirjassa