tarttua
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatarttua (52-C) (taivutus[luo])
- ottaa kiinni
- Hän tarttui minua kädestä.
- jäädä kiinni, kiinnittyä
- Likaa tarttui vaatteisiin.
- (sairaudesta) levitä yksilöstä toiseen
- Flunssa tarttuu herkästi käsien kautta.
- kiinnittää huomiota, vastata johonkin, tehdä asialle jotakin
- Hänen olisi kannattanut tarttua esitettyyn kysymykseen.
- Opettaja ei tarttunut koulukiusaamiseen lainkaan.
- Hän ei tarttunut ajoissa ilmenneisiin ongelmiin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑrt̪ːuɑˣ/
- tavutus: tart‧tu‧a
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaatarttumaelin, tarttumajalka, tarttumalaite, tarttumapinta, tarttumisheijaste, tarttumislelu, tarttumisrefleksi
Aiheesta muualla
muokkaa- tarttua Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1158 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa