tartuttaa

Suomi

Verbi

tartuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (taudista) saada tarttumaan; aiheuttaa tartunta

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑrt̪ut̪ːɑːˣ/
• tavutus: tar‧tut‧taa

Etymologia

kausatiivijohdos verbistä tarttua

Käännökset

1. (taudista) saada tarttumaan; aiheuttaa tartunta

englanti: infect, transmit espanja: contagiar ranska: infecter, transmettre

ruotsi: infektera viro: nakatama

Liittyvät sanat

• tarttua

Johdokset

• substantiivit: tartuttaja, tartuttaminen, tartutus

Aiheesta muualla

• tartuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1158 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa