SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

painin

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta paini
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta paini

SubstantiiviMuokkaa

painin (33)

  1. laite, jolla painetaan jotakin
  2. (harvinainen) painike

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑi̯nin/
  • tavutus: pai‧nin

EtymologiaMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi painin painimet
genetiivi painimen painimien
paininten
partitiivi paininta painimia
akkusatiivi painin;
painimen
painimet
sisäpaikallissijat
inessiivi painimessa painimissa
elatiivi painimesta painimista
illatiivi painimeen painimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi painimella painimilla
ablatiivi painimelta painimilta
allatiivi painimelle painimille
muut sijamuodot
essiivi painimena
(paininna)
painimina
translatiivi painimeksi painimiksi
abessiivi painimetta painimitta
instruktiivi painimin
komitatiivi painimine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

VerbiMuokkaa

painin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä painia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä painia