painin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapainin
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta paini
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta paini
Substantiivi
muokkaapainin (33)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑi̯nin/
- tavutus: pai‧nin
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | painin | painimet |
| genetiivi | painimen | painimien paininten |
| partitiivi | paininta | painimia |
| akkusatiivi | painin; painimen |
painimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | painimessa | painimissa |
| elatiivi | painimesta | painimista |
| illatiivi | painimeen | painimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | painimella | painimilla |
| ablatiivi | painimelta | painimilta |
| allatiivi | painimelle | painimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | painimena (paininna) |
painimina |
| translatiivi | painimeksi | painimiksi |
| abessiivi | painimetta | painimitta |
| instruktiivi | – | painimin |
| komitatiivi | – | painimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | painime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
painin- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaVerbi
muokkaapainin
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä painia
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä painia
Aiheesta muualla
muokkaa- painin Kielitoimiston sanakirjassa