hartia
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaahartia (12)
- (anatomia) ihmisruumiin osa, johon yläraaja kiinnittyy. Hartia muodostuu solisluusta, lapaluusta ja hartialihaksesta.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrt̪iɑ/
- tavutus: har‧ti‧a
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hartia | hartiat |
| genetiivi | hartian | hartioiden hartioitten (hartiain) |
| partitiivi | hartiaa | hartioita |
| akkusatiivi | hartia; hartian |
hartiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hartiassa | hartioissa |
| elatiivi | hartiasta | hartioista |
| illatiivi | hartiaan | hartioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hartialla | hartioilla |
| ablatiivi | hartialta | hartioilta |
| allatiivi | hartialle | hartioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hartiana | hartioina |
| translatiivi | hartiaksi | hartioiksi |
| abessiivi | hartiatta | hartioitta |
| instruktiivi | – | hartioin |
| komitatiivi | – | hartioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hartia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hartia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.