pakahtua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
pakahtua (52-F) (taivutus[luo])
- läkähtyä; täyttyä lähes revetäkseen
- Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun ovelle astuikin Ridge.
- (vanhahtava) revetä, haljeta
- Katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. (Kalevala, 49. runo)
- Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. (Apt.t.11/18, suom. Raamatun käännös 1938)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑkɑhˌt̪uɑˣ/
- tavutus: pa‧kah‧tu‧a
Etymologia muokkaa
nykytiedon mukaan onomapoeettinen mukaelma halkeamisesta syntyvästä äänestä; suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Eerik Sorolaisen postillassa 1621 (Häkkinen 2004)
Käännökset muokkaa
1. läkähtyä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: pakahduttaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pakahtua Kielitoimiston sanakirjassa