pakkorako

Suomi

Substantiivi

pakkorako (1-D)

1. (puhekieltä) pakkotilanne; tilanne, jossa on pakko tehdä jotakin

   olla pakkoraossa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑkːoˌrɑko/
• tavutus: pak‧ko‧ra‧ko

Etymologia

• yhdyssana sanoista pakko ja rako

Liittyvät sanat

• ajolähtö

Aiheesta muualla

• pakkorako Kielitoimiston sanakirjassa