pakkotila

Suomi

Substantiivi

pakkotila (9)

1. (oikeustiede) muusta kuin ihmisen tahallisesta toiminnasta johtuva tilanne, jossa vaarasta voi selvitä vain loukkaamalla toiselle kuuluvaa, vähempiarvoiseksi katsottua etua tai oikeutta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑkːoˌt̪ilɑ/
• tavutus: pak‧ko‧ti‧la

Etymologia

yhdyssana sanoista pakko ja tila

Käännökset

1. muusta kuin ihmisen tahallisesta toiminnasta johtuva tilanne, jossa vaarasta voi selvitä vain loukkaamalla toiselle kuuluvaa, vähempiarvoiseksi katsottua etua tai oikeutta

englanti: necessity norja (bokmål): nødrett yl.

ruotsi: nödtillstånd n. saksa: Notstand m.

Aiheesta muualla

• pakkotila Kielitoimiston sanakirjassa
• pakkotila Tieteen termipankissa