panhuilu

Suomi

Substantiivi

panhuilu (1)

panhuilu

1. puhallinsoitin, jossa on rinnakkain suljettuja pillejä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑnˌhui̯lu/
• tavutus: pan‧hui‧lu

Etymologia

• yhdyssana sanoista Pan ja huilu, käännöslaina, nimetty muinaiskreikkalaisten Pan-jumalan mukaan

Käännökset

1. puhallinsoitin

englanti: pan flute, panpipes ruotsi: panflöjt

turkki: panflüt

Liittyvät sanat

• aerofoni

Aiheesta muualla

• panhuilu Kielitoimiston sanakirjassa