huilu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa
- nokkahuilu, poikkihuilu tai muu niiden kaltainen puupuhallin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhui̯lu/
- tavutus: hui‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huilu | huilut |
| genetiivi | huilun | huilujen |
| partitiivi | huilua | huiluja |
| akkusatiivi | huilu; huilun |
huilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huilussa | huiluissa |
| elatiivi | huilusta | huiluista |
| illatiivi | huiluun | huiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huilulla | huiluilla |
| ablatiivi | huilulta | huiluilta |
| allatiivi | huilulle | huiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huiluna | huiluina |
| translatiivi | huiluksi | huiluiksi |
| abessiivi | huilutta | huiluitta |
| instruktiivi | – | huiluin |
| komitatiivi | – | huiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. nokkahuilu, poikkihuilu tai muu niiden kaltainen puupuhallin
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: huilumainen
- substantiivit: huilisti
Yhdyssanat
muokkaaastiahuilu, huilunsoittaja, huiluääni, huiluäänikerta, nenähuilu, nokkahuilu, paimenhuilu, panhuilu, pikkolohuilu, pikkuhuilu, poikkihuilu
Idiomit
muokkaa- Haista huilu!
- (alatyyliä) eräs haistattelu
Aiheesta muualla
muokkaa- huilu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3973 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1