Suomi muokkaa

 
Huiluja

Substantiivi muokkaa

huilu (1)[1]

Katso artikkeli Huilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. nokkahuilu, poikkihuilu tai muu niiden kaltainen puupuhallin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhui̯lu/
  • tavutus: hui‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huilu huilut
genetiivi huilun huilujen
partitiivi huilua huiluja
akkusatiivi huilu;
huilun
huilut
sisäpaikallissijat
inessiivi huilussa huiluissa
elatiivi huilusta huiluista
illatiivi huiluun huiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huilulla huiluilla
ablatiivi huilulta huiluilta
allatiivi huilulle huiluille
muut sijamuodot
essiivi huiluna huiluina
translatiivi huiluksi huiluiksi
abessiivi huilutta huiluitta
instruktiivi huiluin
komitatiivi huiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

astiahuilu, huilunsoittaja, huiluääni, huiluäänikerta, nenähuilu, nokkahuilu, paimenhuilu, panhuilu, pikkolohuilu, pikkuhuilu, poikkihuilu

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • huilu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1