huilisti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huilisti (5)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huilisti | huilistit |
| genetiivi | huilistin | huilistien (huilistein) |
| partitiivi | huilistia | huilisteja |
| akkusatiivi | huilisti; huilistin |
huilistit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huilistissa | huilisteissa |
| elatiivi | huilistista | huilisteista |
| illatiivi | huilistiin | huilisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huilistilla | huilisteilla |
| ablatiivi | huilistilta | huilisteilta |
| allatiivi | huilistille | huilisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huilistina | huilisteina |
| translatiivi | huilistiksi | huilisteiksi |
| abessiivi | huilistitta | huilisteitta |
| instruktiivi | – | huilistein |
| komitatiivi | – | huilisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huilisti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset muokkaa
Siksi, että sana on muodostettu liittämällä vanhaan suomen sanaan, ei nuorehkoon lainasanaan, nuori lainajohdin -isti, on sanaa pidetty vältettävänä. Esimerkiksi sanoja kitaristi, pianisti ja saksofonisti pidetään loogisina, koska niissä tuo lainajohdin on liitetty nuorehkoon lainasanaan, mutta ei vastaavasti puhuta esim. "torvistista", "rummistista" ja "kantelistista", koska torvi, rumpu ja kantele (rinnakkaismuoto kannel) ovat vanhoja suomen kielen sanoja ja tässä huilu rinnastuu niihin, ei esim. kitaraan, pianoon ja saksofoniin.
Etymologia muokkaa
Poikkeuksellisesti ei-vierasperäisestä huilu-sanansta -isti-päätteellä muodostettu johdos etenkin viulisti sanan mallin mukaan.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- huilisti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kolehmainen, Taru: Eläköityä ja muita ongelmasanoja. Kielikello, 2012, nro 4. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.7.2016.