pikkolo
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- puupuhallin, joka poikkeaa poikkihuilusta muun muassa oktaavin korkeammalla äänellään
- Pikkolo soi oktaavia korkeampaa kuin sille nuottiviivastolle kirjoitetaan.
- nisse
- hissipoika
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpikːolo/
- tavutus: pik‧ko‧lo
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pikkolo | pikkolot |
genetiivi | pikkolon | pikkolojen pikkoloiden pikkoloitten |
partitiivi | pikkoloa | pikkoloita pikkoloja |
akkusatiivi | pikkolo; pikkolon |
pikkolot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pikkolossa | pikkoloissa |
elatiivi | pikkolosta | pikkoloista |
illatiivi | pikkoloon | pikkoloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pikkololla | pikkoloilla |
ablatiivi | pikkololta | pikkoloilta |
allatiivi | pikkololle | pikkoloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pikkolona | pikkoloina |
translatiivi | pikkoloksi | pikkoloiksi |
abessiivi | pikkolotta | pikkoloitta |
instruktiivi | – | pikkoloin |
komitatiivi | – | pikkoloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pikkolo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. puhallinsoitin
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pikkolo Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2