papinkaulus

Suomi

Substantiivi

papinkaulus

1. (asuste) papin asuun mm. Norjassa ja Tanskassa kuuluva koko kaulan ympäröivä suuri rypytetty kaulus. Ainakin Suomessa ja Ruotsissa papinkauluksen tehtävää hoitavat liperit.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑpinˌkɑu̯lus/
• tavutus: pa‧pin‧kau‧lus

Käännökset

1. papin asuun mm. Norjassa ja Tanskassa kuuluva koko kaulan ympäröivä suuri rypytetty kaulus. Ainakin Suomessa ja Ruotsissa papinkauluksen tehtävää hoitavat liperit

ruotsi: prästkrage

Liittyvät sanat

• kaulus
• pappi

Aiheesta muualla

• papinkaulus Kielitoimiston sanakirjassa