Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Pappi


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pappi (5-B) (monikko papit)

  1. henkilö, joka suorittaa ammatikseen erilaisia uskonnollisia menoja ja toimituksia
  2. (slangia) yleensä puinen kapula, jota käytetään kalastuksessa lyömään kala tajuttomaksi tai hengiltä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑp.pi/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pappi papit
genetiivi papin pappien
partitiivi pappia pappeja
akkusatiivi pappi;
papin
papit
sisäpaikallissijat
inessiivi papissa papeissa
elatiivi papista papeista
illatiivi pappiin pappeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi papilla papeilla
ablatiivi papilta papeilta
allatiivi papille papeille
muut sijamuodot
essiivi pappina pappeina
translatiivi papiksi papeiksi
abessiivi papitta papeitta
instruktiivi papein
komitatiivi pappeine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

herännäispappi, leipäpappi, lähetyspappi, merimiespappi, miespappi, nuorisopappi, papinkaapu, papinkaulus, papinkaura, papinpuku, papintappaja, papintodistus, papinura, papinvaali, papinvala, papinvirka, pappeinkokous, rippipappi, sairaalapappi, sotilaspappi, talkoopappi, tunturipappi, turistipappi, uhripappi, vankilapappi, vihkipappi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pappi Kielitoimiston sanakirjassa