Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

parata (72) (taivutus[luo])

  1. tulla paremmaksi, parantua
    Siitä tulokset eivät voi paljoa parata.
    Siitä päivin Yrjö alkoi parata. (A. Swan, Tottisalmen perillinen, 1914)
  2. (vanhahtava) parantaa
    ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (Jesaja 53, Raamattu 1933/38)
    Herra paratkoon!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: pa‧ra‧ta

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • parata Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

parata f. (monikko parate[luo])

  1. paraati

Verbi muokkaa

parata

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiininen partisiipin perfekti verbistä parare

Latina muokkaa

Verbi muokkaa

parāta

  1. yksikön feminiinimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)
  2. monikon neutrimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)
  3. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)

Verbi

parātā

  1. yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)