SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

parata (72) (taivutus[luo])

  1. tulla paremmaksi, parantua
    Siitä tulokset eivät voi paljoa parata.
    Siitä päivin Yrjö alkoi parata. (A. Swan, Tottisalmen perillinen, 1914)
  2. (vanhahtava) parantaa
    ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (Jesaja 53, Raamattu 1933/38)
    Herra paratkoon!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑrɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: pa‧ra‧ta

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • parata Kielitoimiston sanakirjassa

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

parata f. (monikko parate)[luo]

  1. paraati

VerbiMuokkaa

parata

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiininen partisiipin perfekti verbistä parare

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

parāta

  1. yksikön feminiinimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)
  2. monikon neutrimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)
  3. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)

Verbi

parātā

  1. yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta parātus (joka on partisiipin perfekti verbistä parō)