Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

paraati (5)

  1. juhlava kulkue

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrɑːt̪i/
  • tavutus: pa‧raa‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paraati paraatit
genetiivi paraatin paraatien
(paraatein)
partitiivi paraatia paraateja
akkusatiivi paraati;
paraatin
paraatit
sisäpaikallissijat
inessiivi paraatissa paraateissa
elatiivi paraatista paraateista
illatiivi paraatiin paraateihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paraatilla paraateilla
ablatiivi paraatilta paraateilta
allatiivi paraatille paraateille
muut sijamuodot
essiivi paraatina paraateina
translatiivi paraatiksi paraateiksi
abessiivi paraatitta paraateitta
instruktiivi paraatein
komitatiivi paraateine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paraati-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsin sanasta parad << espanjan sanasta parada[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

paraatikatselmus, paraatikunto, paraatilaji, paraatimarssi, paraatimatka, paraatiovi, paraatipelastus, paraatitorjunta, sotilasparaati, vahtiparaati, vartioparaati

Aiheesta muualla muokkaa

  • paraati Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.