perusmuotoinen

Suomi

Adjektiivi

perusmuotoinen (38) (ei vertailuasteita)

1. (oikeustiede) (rikoksen tekomuodosta) sellainen, jossa raskauttavat tai lieventävät asianhaarat ovat niin vähäisiä, ettei niitä pidetä merkityksellisinä, tai niitä on kumpiakin siinä määrin yhtä paljon, että ne kumoavat toisensa
2. (kielitiede) perusmuodossa oleva

Ääntäminen

• IPA: /ˈperusˌmuo̯t̪oi̯nen/
• tavutus: pe‧rus‧muo‧toi‧nen

Etymologia

• yhdyssana sanoista perus- ja muoto + johtimesta -inen

Liittyvät sanat

• perusmuoto