pidättyä

Suomi

Verbi

pidättyä (52-C) (taivutus[luo])

1. (+ verbin 3. infinitiivin elatiivi) välttää jonkin tekemistä

   pidättyä vastaamasta johonkin = välttää johonkin vastaamista

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pidättyminen

Aiheesta muualla

• pidättyä Kielitoimiston sanakirjassa