pidättyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapidättyminen (38)
- teonnimi verbistä pidättyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pidättyminen | pidättymiset |
genetiivi | pidättymisen | pidättymisten pidättymisien |
partitiivi | pidättymistä | pidättymisiä |
akkusatiivi | pidättyminen; pidättymisen |
pidättymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pidättymisessä | pidättymisissä |
elatiivi | pidättymisestä | pidättymisistä |
illatiivi | pidättymiseen | pidättymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pidättymisellä | pidättymisillä |
ablatiivi | pidättymiseltä | pidättymisiltä |
allatiivi | pidättymiselle | pidättymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pidättymisenä (pidättymisnä) |
pidättymisinä |
translatiivi | pidättymiseksi | pidättymisiksi |
abessiivi | pidättymisettä | pidättymisittä |
instruktiivi | – | pidättymisin |
komitatiivi | – | pidättymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pidättymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pidättymis- |