piilukirja

Suomi

Substantiivi

piilukirja (9)

1. (historia, merenkulku) laivanrakennustodistus, johon viranomainen aiemmin kirjoitti, että laivan rakenne täytti asetuksella määrätyt vaatimukset

Etymologia

• yhdyssana sanoista piilu ja kirja

Käännökset

1. laivanrakennustodistus

englanti: builder's certificate ruotsi: bilbref, bilbrev, bilattest

saksa: Beilbrief m.