piristä

Suomi

Verbi

piristä (66) (taivutus[luo])

1. pitää korkeaa tärisevää ääntä, esim. herätyskellosta tai puhelimesta
2. (huumeslangia, piristä) alkaa vaikuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpirist̪æˣ/
• tavutus: pi‧ris‧tä

Liittyvät sanat

• pirahtaa

Johdokset

• substantiivit: piriseminen

Aiheesta muualla

• piristä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

piristä

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä piristää
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä piristää
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä piristää