piruilla

Suomi

Substantiivi

piruilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta piru

Verbi

piruilla (67) (taivutus[luo])

1. kiusata sanallisesti, piikitellä, irvailla

Ääntäminen

• IPA: /ˈpirui̯lːɑˣ/
• tavutus: pi‧ruil‧la

Etymologia

• johdos verbistä piru (vartalo piru- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• vinoilla
• vittuilla (alatyylinen)

Johdokset

• substantiivit: piruileminen, piruilu

Aiheesta muualla

• piruilla Kielitoimiston sanakirjassa