Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

piruilu (2)

  1. piruileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpirui̯lu/
  • tavutus: pi‧rui‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piruilu piruilut
genetiivi piruilun piruilujen
piruiluiden
piruiluitten
partitiivi piruilua piruiluita
piruiluja
akkusatiivi piruilu;
piruilun
piruilut
sisäpaikallissijat
inessiivi piruilussa piruiluissa
elatiivi piruilusta piruiluista
illatiivi piruiluun piruiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piruilulla piruiluilla
ablatiivi piruilulta piruiluilta
allatiivi piruilulle piruiluille
muut sijamuodot
essiivi piruiluna piruiluina
translatiivi piruiluksi piruiluiksi
abessiivi piruilutta piruiluitta
instruktiivi piruiluin
komitatiivi piruiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piruilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • piruilu Kielitoimiston sanakirjassa