piruuttaan

Suomi

Adverbi

piruuttaan

1. (alatyyliä) ilkeän luonteenlaatunsa tähden, pahansuopuuttaan

   Minä lapseton varasin kesälomani ihan piruuttaan heinäkuun ajaksi. (keskustelukommentti, vauva.fi)

2. (alatyyliä, harvinainen) huvikseen; mielenkiinnosta

   Seuraavana syksynä bändi oli laittanut tuon jutun raideriin ihan piruuttaan, vain nähdäkseen onko järjestäjä lukenut sen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiruːt̪ːɑːn/
• tavutus: pi‧ruut‧taan

Taivutus

Puhekielessä toisinaan taipumaton.

persoona	yksikkö	monikko
1.	piruuttani	piruuttamme
2.	piruuttasi	piruuttanne
3.	piruuttaan piruuttansa

Substantiivi

piruuttaan

1. (taivutusmuoto) partitiivin yksikön 3. persoonan omistusmuoto sanasta piruus
2. (taivutusmuoto) partitiivin monikon 3. persoonan omistusmuoto sanasta piruus