polskia

Suomi

Substantiivi

polskia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta polska

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolskiɑ/
• tavutus: pols‧ki‧a

Verbi

polskia (61) (taivutus[luo])

1. leikkiä vedessä ja roiskia sitä ympäriinsä; uida, uiskennella

   polskia joessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolskiɑˣ/
• tavutus: pols‧ki‧a

Liittyvät sanat

• polskuttaa
• loiskia, loiskuttaa

Johdokset

• substantiivit: polskiminen

Aiheesta muualla

• polskia Kielitoimiston sanakirjassa